Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantti Dave Grossman kirjoitti kirjassaan On Combat: The Psychology and Physiology of Deadly Conflict in War and Peace lampaista, susista ja lammaskoirista. Vertaus on mielestäni hyvä, ja jutussa on paljon asiaa. Tuon luvun voit lukea englanniksi täältä. Alla on tekemäni suomennos, joka ei kyllä kaikilta osin ole kovinkaan onnistunut, mutta toivottavasti siitä ymmärtää olennaisimman.

Lampaista, susista ja lammaskoirista
(Kirjasta On Combat, kirj. everstiluutnantti Dave Grossman)

”Kunnia ei vanhene koskaan ja kunnia iloitsee ajan sydämessä.  Se tekee niin, koska kunnia on lopultakin ylväiden ja arvokkaiden asioiden puolustamista. Asioiden, jotka ansaitsevat tulla puolustetuiksi vaikka siitä olisikin maksettava korkea hinta. Aikanamme se voi tarkoittaa sosiaalista hyljeksintää, julkista halveksuntaa, vastoinkäymisiä, vainoa ja kuten aina, jopa kuolemaa.
Kysymys kuuluu: Mikä on puolustamisen arvoista? Minkä vuoksi kannattaa kuolla? Minkä vuoksi kannattaa elää?

William J Bennett
Luento Yhdysvaltain Laivastoakatemialle marraskuun 24. 1997.

Eräs Vietnam- veteraani, eläköitynyt vanha eversti, sanoi minulle kerran: ”Suurin osa yhteiskuntamme ihmisistä on lampaita. He ovat kilttejä, helliä ja tuotteliaita olentoja, jotka voivat vahingoittaa toista ihmistä vain vahingossa.” Tämä on totta. Muista, että murhalukumäärä  100 000 ihmistä kohden on kuusi vuodessa ja törkeitä pahoinpitelyjä tapahtuu neljä kappaletta tuhatta ihmistä kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että suurella enemmistöllä amerikkalaisista ei ole taipumusta vahingoittaa toista ihmistä.

Joidenkin arvioiden mukaan kaksi miljoonaa amerikkalaista joutuu väkivaltaisen rikoksen uhriksi vuosittain. Traaginen ja tyrmistyttävä lukumäärä, ehkä kaikkien aikojen ennätyslukumäärä väkivaltaisissa rikoksissa. Mutta meitä on 300 miljoonaa amerikkalaista, mikä tarkoittaa, että mahdollisuus joutua väkivaltaisen rikoksen uhriksi on huomattavasti pienempi kuin yksi sadasta joka vuosi. Kaiken lisäksi, koska monet väkivaltaiset rikokset ovat rikoksenuusijoiden tekemiä, todellinen väkivaltaisten kansalaisten lukumäärä on vähemmmän kuin kaksi miljoonaa.

Tässä meillä on paradoksi ja meidän on ymmärrettävä tilanteen molemmat puolet: Me saatamme hyvinkin elää historian väkivaltaisinta aikaa, mutta väkivalta on silti huomattavan harvinaista. Tämä johtuu siitä, että suurin osa kansalaisista on kilttejä, kunnollisisa ihmisiä, jotka eivät ole kykeneväisiä vahingoittamaan toisiaan muuta kuin vahingossa tai äärimmäisen provosoinnin alaisina. He ovat lampaita.

En tarkoita mitään negatiivista kutsumalla heitä lampaiksi. Minulle sivilisaatio on kuin kaunis sinikuorinen punarinnan muna. Sisältä se on pehmeä ja tahmainen, mutta joku päivä siitä kasvaa jotain hienoa. Mutta muna ei selviä ilman sen vahvaa sinistä kuorta. Poliisit, sotilaat ja muut taistelijat ovat kuin tämä kuori ja joku päivä heidän puolustamastaan sivilisaatiosta kasvaa myös jotain hienoa. Nyt se kuitenkin tarvitsee sotureita puolustamaan itseään saalistajilta.

”Täällä on myös susia,” vanha veteraani sanoi, ”ja sudet syövät lampaita armotta”. Uskotko, että täällä on susia, jotka syövät katraasta armotta? Sinun on parata uskoa, että on. Tässä maailmassa on pahoja ihmisiä, jotka ovat kykeneviä pahoihin tekoihin. Sillä hetkellä, kun unohdat sen tai teeskentelet, että näin ei ole, sinusta tulee lammas. Kiistäminen ei ole puolustuskeino.

”Sitten täällä on lammaskoiria,” hän jatkoi, ”ja minä olen lammaskoira. Elän puolustaakseni katrasta ja kohdatakseni suden.”  Tai kuten erään kalifornialaisen poliisiaseman tunnuslause kuuluu: ” Me pelottelemme niitä, jotka pelottelevat muita.”

Jos sinulla ei ole kykyä väkivaltaan, olet terve, tuottoisa kansalainen; lammas. Jos sinulla on kykyjä väkivaltaan, eikä empatiaa kanssaihmisiäsi kohtaan, määritelmäsi on aggressiivinen sosiopaatti; susi. Mutta mitä, jos sinulla on kykyjä väkivaltaan ja samalla rakastat syvästi kanssaihmisiäsi? Silloin olet lammaskoira, soturi, joku joka kulkee sankaruuden tiellä. Joku, joka voi kävellä keskellä pimeyttä ihmisen pelkotiloissa ja poistua sieltä haavoittumattomana.

Aggression lahja

”Mikä liikkuu ymärilläsi… on vähäistä verrattuna siihen mitä liikkuu sisälläsi!

Ralph Waldo Emerson

Kaikille on annettu lahjoja elämään. Joillakin on lahjoja tieteeseen ja joillakin on taiteellisia taipumuksia. Sotureille on annettu aggression lahja. He eivät väärinkäytä tätä lahjaa enempää kuin lääkäri väärinkäyttää kykyjään parantaa, mutta he kaipaavat mahdollisuutta käyttää kykyään toisten auttamiseen. Nämä ihmiset, jotka ovat siunatut tällä aggression lahjalla ja rakastavat muita, ovat meidän lammaskoiriamme. He ovat meidän sotureitamme.

Eräs poliisiviranomainen kirjoitti minulle tästä osallistuttuaan yhteen minun Luodinkestävä Mieli –harjoituksistani: ”Haluan kiittää sinua siitä, että viimeinkin valaisit minulle, miksi on niin, että voin tehdä, mitä teen. Minä aina tiesin, miksi tein sen. Rakastan lähimmäisiäni, jopa pahoja sellaisia, ja minulla on kyky, jonka myötä voin olla hyödyksi yhteisölleni. En vain pystynyt osoittamaan miksi minä pystyin kahlaamaan läpi kaaoksen, veren ja surun , jos vain saan mahdollisuuden tehdä sen kaikki paremmaksi. Ja pystyn pääsemään sen yli.”

Avaan tätä vanhan sotilaan erinomaista mallia lampaista, susista ja lammaskoirista. Tiedämme, että lampaat elävät kiistämisessä; se tekee heistä lampaita. He eivät halua uskoa, että maailmassa on pahuutta. he voivat hyväksyä faktan, että tulipaloja tapahtuu, jonka takia he haluavat sammuttimia, sprinklereitä, palovaroittimia ja hätäuloskäyntejä lastensa kouluihin. Lapsemme ovat kymmenen kertaa suuremmassa vaarassa loukkaantua vakavasti kouluväkivallan seurauksena kuin koulussa tapahtuvan tulipalon, mutta lampaiden ainoa vastaus väkivallan mahdollisuuteen on kiistäminen. Ajatus siitä, että joku voisi tulla tappamaan tai vahingoittamaan heidän lapsiaan on liian kamala, joten he valitsevat kieltämisen tien.

Lammas ei tavallisesti pidä lammaskoirasta. Lammaskoira muistuttaa liikaa sutta. Hänellä on hampaat ja kyky väkivaltaan. Ero on kuitenkin siinä, että lammaskoira ei saa, ei voi, eikä halua vahingoittaa lammasta. Jokainen lammaskoira, joka tarkoituksellisesti vahingoittaa pienintäkään lammasta, joutuu rangaistuksi ja erotetuksi. Maailma ei voi toimia millään muulla tavalla. Ainakaan mikään edustuksellinen demokratia tai tasavalta, kuten omamme, ei voi.

Silti lammaskoira vaivaa lampaita. Hän on pysyvä muistuttaja siitä, että maassa on susia. He haluaisivat mieluummin, että hän ei kertoisi heille mihin mennä eikä antaisi heille liikennesakkoja tai seisoisi valmiina lentokentillämme maastopuvussaan kannatellen M-16:ta. Lampaat haluaisivat lammaskoiran mieluummin myyvän hampaansa, maalaavan itsensä valkoiseksi ja sanovan: ”Bää”
Kunnes susi ilmestyy. Silloin koko katras yrittää epätoivoisesti piiloutua yhden yksinäisen lammaskoiran taakse. Kuten Kipling sanoi runossaan ”Tommy”, joka kertoo brittiläisestä sotilaasta:

Se on ”Tommy sitä” ja ”Tommy tätä” , ja ”Tommy, jää jälkeen”.
Mutta se on ”Menkää eturiviin, kiitos” kun on ongelmia ilmassa,
Nyt on ongelmia ilmassa, poikani, nyt on ongelmia ilmassa,
Oi se on ”Menkää eturiviin, kiitos”, kun on ongelmia ilmassa.

Columbinen lukion oppilaat, uhrit,  olivat isoja, kovia lukiolaisia, joilla tavallisissa olosuhteissa ei olisi ollut aikaa poliisiviranomaiselle. He eivät olleet pahoja nuoria. Heillä ei vain ollut mitään sanottavaa poliisille. Kuitenkin, kun heidän koulunsa oli hyökkäyksen kohteena,  SWAT-ryhmä joutui huoneita ja käytäviä tarkastaessaan fyysisesti irrottamaan roikkuvia ja itkeviä nuoria ympäriltään. Näin pikku lampaat tuntevat lammaskoiriaan kohtaan, kun susi on ovella. Katso, mitä tapahtui  syyskuun 11. 2001 jälkeen, kun susi kolkutti kovaa ovella. Muistatko kuinka Amerikka enemmän kuin koskaan tunsi erilailla poliisejaan ja sotilaitaan kohtaan? Muistatko kuinka monta kertaa kuulit sanan sankari?

Ymmärrä, että ei ole mitenkään moraalisesti ylempiarvoista olla lammaskoira. Se on vain, mitä päätät olla. Ymmärrä myös, että lammaskoira on huvittava elikko. Hän on aina nuuskimassa ympäriinsä, tarkkailemassa tuulta, haukkumassa öisille kolahduksille ja kaipaamassa oikeudenmukaista taistelua. Varsinkin nuoret lammaskoirat kaipaavat oikeudenmukaista taistelua. Vanhat lammaskoirat ovat vanhempia ja viisaampia, mutta he liikkuvat laukausten suuntaan nuorempien mukana, kun on tarve.

Näin lampaiden ja lammaskoirien ajattelutavat eroavat. Lammas teeskentelee että susi ei koskaan tule ja lammaskoira elää sitä päivää varten. Syyskuun 11. 2001 iskujen jälkeen suurin osa lampaista, joka on suurin osa amerikkalaisista, sanoi ”Luojan kiitos minä en ollut yksi niistä, joka oli noissa koneissa.” Lammaskoira, soturi sanoi. ”Luoja, olisinpa minä ollut yhdessä noista koneista. Ehkä olisin voinut muuttaa tapahtunutta.” Kun olet todella muuttunut soturiksi ja olet todella satsannut siihen, haluat olla sitä. Haluat mahdollisuuden muuttaa asioiden kulkua.

Vaikka ei olekaan mitenkään moraalisesti ylempiarvoista olla lammaskoira, hänellä on silti yksi todellinen etu. Vain yksi. Hänellä on kyky selviytyä ja menestyä ympäristössä, joka tuhoaa 98 prosenttia populaatiosta.

Muutama vuosi sitten tehtiin tutkimus henkilöistä, jotka oli tuomittu väkivaltarikoksista. Nämä vangit olivat vankilassa vakavien harkittujen väkivallantekojen takia: pahoinpitelyjä, murhia ja poliisimurhia. Suurin osa kertoi, että he valitsivat uhrinsa ruumiin kielen perusteella: laiska kävely, passiivinen käytös ja valppauden puute. He valitsivat uhrinsa kuin isot kissapedot Afrikassa, jotka ottavat laumasta sen heikoimman yksilön, jolla on vähiten kykyä puolustaa itseään. Kuitenkin, kun potentiaalinen uhri vihjasi jotenkin, että hän ei ole helppo kohde, vangit kertoivat luopuneensa aikeistaan. Jos vangit aistivat, että kohde olikin vastasaalistaja, lammaskoira, he jättivät hänen rauhaan, kunnes ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä.

Eräs poliisi kertoi minulle kuinka hän ajoi lähijunalla töihin joka työpäivä. Eräänä päivänä hän seisoi, kuten tavallista, täydessä vaunussa pukeutuneena sinisiin farkkuihin, T-paitaan ja takkiin. Toisella kädellään hän piti vaunun pystytolpasta kiinni samalla, kun luki pokkaria. Yhdellä pysäkeistä vaunuun tuli kaksi ”kovista” kadulta huutaen, kiroillen ja tehden kaikkea mahdollista vastenmielistä ärsyttääkseen muita matkustajia. Poliisi jatkoi kirjansa lukemista samalla tarkkaillen rettelöitsijöitä, jotka kävelivät penkkien välissä kommentoiden naismatkustajia ja paukutellen miesmatkustajien olkapäitä ohikulkiessaan. Kun he lähestyivät poliisia, hän lasku kirjansa alas ja katsoi rettelöitsijöitä silmiin. ”Onko sinulla jokin ongelma, mies?” toinen idiooteista kysyi. ”Luuletko olevasi kova ,vai mitä?” toinen kysyi selvästi ärsyyntyneenä siitä, että hän ei vältellyt heitä. ”Itse asiassa , minä olen kova”  poliisi sanoi rauhallisesti vakaasti tuijottaen. Idiootit tuijottivat häntä pitkään ja sitten sanomatta sanakaan he kääntyivät ja menivät käytävää pitkin takaisinpäin jatkaen toisten matkustajien, lampaiden, pilkkaamista.

Jotkut voivat olla tarkoitetut olemaan lampaita ja toiset voivat olla geneettisesti viritettyjä olemaan susia tai lammaskoiria. Uskon kuitenkin, että suurin osa ihmisistä voi valita mitä he tahtovat olla. Olen ylpeä sanoessani, että yhä useammat amerikkalaiset valitsevat lammaskoiran roolin.

Seitsemän kuukautta syyskuun 11. 2001 iskujen jälkeen Todd Beamer sai kunnianosoituksen kotikaupungissaan Cranburyssa New Jerseyssa. Todd, kuten muistatte, oli mies, joka soitti lennolta 93 Pennsylvanian yläpuolelta ja ilmoitti United Airlinesin keskukseen koneen kaappauksesta. Kun hän sai selville, että kolmea muuta matkustajakonetta oli käytetty aseina, hän pudotti matkapuhelimensa ja lausui : ”Let’s Roll”, minkä on arveltu olevan merkki toisille matkustajille hyökätä kaappaajien kimppuun. Yhdessä tunnissa matkustajien  joukossa tapahtui muutos. Urheilijat, liikemiehet ja vanhemmat muuttuivat lampaista lammaskoiriksi ja yhdessä he taistelivat susia vastaan lopulta pelastaen tuntemattoman määrän henkiä maassa.

”Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka hankalaa olisi elää itsesi kanssa sen jälkeen?”

”Rehellisille ei ole muuta turvaa kuin uskoa kaikki mahdollinen pahuus pahalta”

Edmund Burke
Pohdiskeluja Ranskan vallankumouksesta

Tämä on asia, jota tahdon korostaa erityisesti niille tuhansille poliiseille ja sotilaille, joille puhun joka vuosi. Luonnossa lampaat, oikeat lampaat, syntyvät lampaiksi. Lammaskoirat syntyvät sellaiseksi kuin ovat ja samoin sudet. Niillä ei ole vaihtoehtoa. Mutta sinä et ole elukka. Ihmisenä sinä voit olla mitä ikinä tahdot. Se on tietoinen, moraalinen valinta.

Jos tahdot olla lammas, niin voit olla lammas ja se on ok, mutta sinun on ymmärrettävä hinta, jonka maksat siitä. Kun susi tulee, sinä ja sinun rakkaasi kuolette, jos paikalla ei ole lammaskoiraa teitä puolustamassa. Jos tahdot olla susi, voit olla sellainen, mutta lammaskoirat tulevat ajamaan sinua takaa etkä saa koskaan rauhaa, turvaa, luottamusta tai rakkautta. Vaan jos tahdot olla lammaskoira ja kulkea soturin tietä, sinun pitää tehdä tietoinen ja moraalinen päätös omistaa, varustaa ja valmistaa itsesi joka päivä menestymään sillä myrkyllisellä, tuhoisalla hetkellä, kun susi koputtaa ovelle.
Esimerkkinä moni poliisi kantaa aseitaan kirkossa. Ne ovat hyvin piilotettuina nilkka-, kainalo- tai vyönaluskoteloissa. Joka kerta, kun menet johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen, on suuri mahdollisuus, että joku paikalla oleva poliisi on aseistettu. Et tiedä, että tällainen henkilö on läsnä pyhässä paikassasi ennen kuin susi ilmestyy teurastamaan sinua ja rakkaimpiasi.

Harjoitin kerran ryhmää poliiseja Texasissa ja ollessamme tauolla yksi poliiseista kysyi kaveriltaan, kantaako hän asettaan mukanaan kirkossa. Toinen poliisi vastasi:  ”Minua ei ikinä saa kirkosta kiinni ilman asettani.” Kysyin mieheltä, miksi hän oli niin vahvasti tätä mieltä ja hän kertoi minulle tuntemastaan poliisista, joka oli paikalla kirkossa tapahtuneessa joukkomurhassa Ft. Worthissa Texasissa vuonna 1999. Tuolloin mieleltään järkkynyt henkilö tuli kirkkoon  ja avasi tulen ampuen 14 ihmistä. Paikalla ollut poliisi uskoi, että olisi voinut pelastaa kaikkien hengen tuona päivänä, jos hänellä olisi ollut ase mukana. Hänen omaa poikaansa ammuttiin ja ainoa mitä hän pystyi tekemään oli heittäytyä poikansa ruumiin päälle ja odottaa kuolemaa. Poliisi katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka hankalaa olisi elää itsesi kanssa sen jälkeen?”

Jotkut ihmiset olisivat kauhuissan, jos tietäisivät että tämä poliisi kantaa asetta kirkossa. He saattaisivat kutsua häntä vainoharhaiseksi ja todennäköisesti halveksisivat häntä. Silti nämä samat ihmiset olisivat raivoissaan ja vaatisivat ”päitä vadille” jos he saisivat tietää, että heidän autojensa turvatyynyt olisivat viallisia tai että sammuttimet ja sprinklerit heidän lastensa kouluissa eivät toimisi. He pystyvät hyväksymään sen faktan, että tulipaloja ja liikenneonnettomuuksia sattuu ja niitä varten on oltava turvavarusteita. Silti heidän ainoa vastatoimensa sutta kohtaan on kielto ja liian usein heidän vastatoimensa lammaskoiraa kohtaan on pilkka ja halveksunta. Mutta lammaskoira kysyy hiljaa itseltään: ” Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka hankalaa olisi elää itsesi kanssa, jos rakkaittesi kimppuun hyökättäisiin ja sinun pitäisi seisoa siellä ja katsoa avuttomana, koska et ollut tuona päivänä valmiina?”

Soturin on puhdistettava kieltäminen ajatuksistaan.  Valmentaja Bob Lindsey, kuuluisa poliisien kouluttaja sanoo, että soturin on harjoiteltava ”kun/sitten kun” –ajattelua, ei ”jos/kun” –ajattelua. Sen sijaan, että sanoisi : “Jos se tapahtuu, minä toimin” soturi sanoo: “Kun se tapahtuu, minä olen valmis.”
Kieltäminen muuttaa ihmiset lampaiksi. Lammas on psykologisesti tuhottu taistelussa, koska hänen ainoa puolustuksensa on kieltäminen, mikä on haitallista ja tuhoavaa aiheutten pelkoa, avuttomuutta ja kauhua, kun susi saapuu.

Kieltäminen tappaa sinut kahdesti. Ensin se tappaa sinut sillä totuuden hetkellä, kun huomaat, että et ole fyysisesti valmistautunut. Et ole aseistautunut, etkä harjoitellut. Ainoa puolustuksesi oli toiveajattelu. Toivo ei ole strategia. Toisen kerran kieltäminen tappaa sinut, koska vaikka fyysisesti selviäisit, olet psyykkisesti rikki pelosta, avuttomuudesta, kauhusta ja häpeästä totuutesi hetkellä.
Chuck Yeager, kuuluisa koelentäjä ja ensimmäinen mies, joka lensi yli äänen nopeuden sanoi, että hän tiesi, että hän voi kuolla. Hän ei kieltänyt mitään. Hän ei sallinut itselleen sitä ylellisyyttä. Tämä todellisuuden hyväksyminen voi aiheuttaa pelkoa, mutta se on tervettä. Kontrolloitu pelko pitää sinut elossa:

“Pelkäsin aina kuolevani. Aina. Se oli minun pelkoni, joka sai minut oppimaan kaiken minkä pystyin lentokoneestani ja turvavarusteistani ja sai minut lentämään konettani kunnioittaen aina valppaana ohjaamossa.

Prikaatinkenraali Chuck Yeager  omaelämäkerrassaan

Gavin De Becker sanoo sen näin Fear Less –kirjassa, loistavassa post-9/11 teoksessa, minkä jokaisen joka yrittää olla selvillä tämänhetkisestä maailmantilanteestamme pitäisi lukea:

”..Kieltäminen voi olla houkuttelevaa, mutta sillä on salakavala sivuvaikutus. Mielenrauhaa minkä kieltäjä kuvittelee saavutavansa sanomalla, että  se ei ole niin, seuraa pudotus jonka he ottavat kun kohtaavat uutta väkivaltaa, mikä on yhä huolestuttavampaa. Kieltäminen on pelasta-nyt-maksa-myöhemmin juoni, sopimus, joka on kirjoitettu kokonaan pienellä präntillä. Pitkässä juoksussa kieltävä henkilö tietää totuuden jollain tasolla”

Ja niin soturin on ponnisteltava kontrolloidakseen kieltämistä kaikilla elämänsä osa-alueilla ja valmistettava itseään sitä päivää varten, jolloin paha tapahtuu.

Jos olet soturi, joka saa laillisesti kantaa asetta ja lähdet ulos ilman tätä asetta, muutut lampaaksi, joka teeskentelee, että paha mies ei tule tänään. Kukaan ei voi olla ”päällä” 24/7 koko elämää. Jokainen tarvitsee lepohetken. Mutta jos saat laillisesti kantaa asetta ja lähdet ulos ilman sitä, vedä syvään henkeä ja sano itsellesi: ”Bää.”

Tämä lampaana tai lammaskoirana oleminen ei ole kyllä-ei kahtiajako. Se ei ole kaikki tai ei mitään –juttu. Se on asteittaista, jatkumo. Toinen pää on nöyristelevä päätään heinikossa pitävä lammas ja toinen pää on äärimmäinen soturi. Harva ihminen on kokonaan skaalan kummassakaan päässä. Suurin osa meistä elää jossain siinä välillä. 9-11 Tapahtumista lähtien lähes jokainen amerikkalainen otti askeleen eteenpäin tällä jatkumolla poispäin kieltämisestä. Lammas otti askeleen eteenpäin hyväksymiseen ja arvostukseen sotureita kohtaan ja soturit alkoivat ottaa työnsä vakavammin. Aste, jonka nouset ylöspäin tällä jatkumolla pois lammasmaisuudesta ja kieltämisestä on se aste, millä sinä ja rakkaasi tulette selviämään fyysisesti ja psyykkisesti totuutenne hetkellä.