Handguns -lehdessä (elo-syyskuu 2010) oli Don B. Kates:n mainio juttu The Armed Citizen Effect. Tässä tekemäni suomennos kyseisestä jutusta:

Tuliaseilla on yhteiskunnassa ainutlaatuinen rooli. Ne ovat ainoita aseita, jotka mahdollistavat heikomman puolustautumisen vahvemman aggressioilta. Tämä itsestään selvä asia on vaikeaselkoinen, koska tietysti tuliaseita voi käyttää myös laittomaan väkivaltaan. Tuliaseiden todellinen vaikutus yhteiskunnassa on kuitenkin se, että vain ne mahdollistavat hyökkäyksen kohteiden tasapäisen puolustautumisen.

Kuvitellaan valitettavan yleinen tilanne, jossa noin 90 kiloinen veitsellä aseistautunut mies hyökkää 50 kiloisen naisen kimppuun. Vaikka myös nainen olisi aseistautunut veitsellä, hänen mahdollisuutensa selviytyä olisivat minimaaliset. Kuvitellaan seuraavaksi sama tilanne niin, että molemmat osapuolet ovat aseistautuneet tuliaseilla. Nainen on edelleen suuressa vaarassa, mutta hän ei ole enää avuton uhri. Mies on myös suuressa vaarassa, jos hän pakenemisen sijaan itsepintaisesti päättää jatkaa hyökkäystään.

Faktaa, ei teoriaa

Teoriasta varmennettuun faktaan; kriminologiset tutkimukset osoittavat, että yleensä rikollisten ja aseistautuneiden kansalaisten kohtaamisessa aseistautuneet kansalaiset voittavat. Onnistuneita itsepuolustustapauksia, joissa on mukana aseistautuneita kansalaisia, tapahtuu kolmesta kuuteen kertaan useammin joka vuosi kuin rikollisten onnistuneita aseellisia hyökkäyksiä.

Professori Lawrence Southwick päättelee tutkimuksessaan Self-Defence with Guns: The Consequenses (Journal of Criminal Justice 2000) tällaisista tapauksista: “Uhrin aseen käyttö vähentää merkittävästi hänen riskiään loukkaantua tilanteessa”. David B. Kopel puolestaan havaitsi tutkimuksessaan Lawyers, Guns and Burglars (Arizona Law Rewiew 2001) että: “Tuliaseita on käytetty Yhdysvalloissa yli puoli miljoonaa kertaa puolustautuessa kotiin murtautujia vastaan. Yleensä murtautuja pakenee heti, kun huomaa uhrin olevan aseistettu ja yhtään laukausta ei koskaan ammuta.”

Edellinen lainaus on tärkeä, koska se  edustaa ristiriidatonta lopputulosta rikollisten ja aseistautuneiden kansalaisten välillä. Aseistautuneella kansalaisella on puolellaan kaksi merkittävää etua, jotka saavat rikollisen yleensä pakenemaan tällaisessa tilanteessa ampumatta laukaustakaan.

Ensinnäkin laukauksilla on tapana herättää poliisin huomio. Tämä on tietenkin toivottavaa uhrin näkökulmasta ja ei niin toivottavaa rikollisen näkökulmasta. Toiseksi, noin 85% niistä, jotka loukkaantuvat ammuskelun seurauksena selviävät, jos saavat sairaalahoitoa. Näin ollen uhrille on riskittömämpää puolustaa itseään aseella, mutta rikollinen välttää aseen käyttämistä viimeiseen asti, koska se kiinnittää poliisin huomion. Sairaalassa uhri voi vastailla poliisin kysymyksiin, mutta rikolliselle sairaalaan meno on ensimmäinen askel kohti vankilaa. Näin ollen, jos uhrit ovat aseistautuneita, he ovat paljon paremmassa asemassa joutuessaan tulitaisteluun kuin rikolliset